Ennen varsinaista hyökkäystään Ukrainaan Putin piti televisioidun sodanjulistuksen. Puheessaan Putin kertoi ”erikoisoperaatiosta” Ukrainaan ja varoitti, että jos joku maa sekaantuu operaatioon, se tulee kokemaan ”seuraukset, joita ei historiassa ole ennen nähty”.
Putinin vihjauksen tulkittiin viittaavan ydinaseen käyttöön. Myöhemmin taistelujen kiihtyessä Putin ilmoitti, että on asettanut ydinaseen ”hälytysvalmiuteen”.
Nykyisten pommien tuhovoima hirveä
Ydinaseita on kahdenlaisia: taktisia ja strategisia. Taktisilla ydinaseilla viitataan yleensä ydinaseisiin, joissa räjähdyksen voimakkuutta kuvaavan trotyylin määrä on kilotonniluokassa ja ydinreaktio perustuu fissioon. Esimerkiksi Hiroshiman pommissa trotyyli oli 13 kilotonnia.
”Strategisisssa yhdinaseissa trotyylin määrä on miljoonia tonneja, ja ne toimivat lämpöydinreaktiolla eli fuusioreaktiolla”, sanoo kansainvälisen politiikan professori Juha Vuori Tampereen yliopistosta.
Fissioreaktiossa raskaiden atomien, kuten uraanin tai plutoniumin, ytimet hajoavat ja päästävät liikkeelle hiukkaisia, jotka edelleen hajottavat lisää atomien ytimiä. Syntyy ketjureaktio, jossa atomien ytimistä vapautuu valtava energiaa ja syntyy räjähdys.
Auringossa tapahtuu koko ajan fuusioreaktiota eli fuusiopommilla ikään kuin sytytetään hetkeksi pieni aurinko.
Fuusiossa taas kevyet atomiytimet yhtyvät. Fuusioitava aine on yleensä vetyä, minkä vuoksi usein puhutaan vetypommista.
”Auringossa tapahtuu koko ajan fuusioreaktiota eli fuusiopommilla ikään kuin sytytetään hetkeksi pieni aurinko”, Vuori selittää.
Käytännön kannalta merkityksellinen ero taktisen ja strategisen ydinaseen välillä on tuhovoima.
”Hiroshiman pommissa välittömän kuoleman vaikutusalue oli noin kahdeksan kilometrin säteellä räjähdyksen keskipisteesä, kun se nykyaikaisilla pommeilla on satoja kilometrejä”, kertoi Maanpuolustuskorkeakoulun tutkija Marko Palokangas.
”He jotka selviävät, toivovat, että olisivat kuolleet”
Professori Vuoren mukaan kylmän sodan aikana USA ja Neuvostoliitto solmivat liudan kahdenkeskisiä aserajoitussopimuksia, jotka ovat ajan mittaan romuttuneet yksi kerrallaan.
”Jäljellä on oikeastaan vain yksi kahdenvälinen sopimus. Siinä on sovittu, että ydinkärkiä saa olla sekä USA:lla että Venäjällä valmiudessa kummallakin 1550.”
Tämän lisäksi kummallakin on noin 6000 ydinkärkeä varastossa. Jos kaikki valmiudessa olevat ydinaseet laukaistaisiin, jälki olisi karmeaa.
”He, jotka jäisivät jäljelle, olisivat todennäköisesti halunneet kuolla”, sanoo Vuori.
Täysimittaisen ydinsodan vaikutukset olisivat maailmanlaajuiset.
”Se radioaktiivisuuden määrä, joka syntyisi, pilaisi viljelysmaat käsittämättömiltä aloilta.”
Lisäksi räjähdyksistä nousisi ilmakehään niin valtava määrä pölyä, ettei auringonvalo enää pääsisi kunnolla läpi. Syntyisi ydintalvi ja lämpötila laskisi pakkasen puolelle niin dramaattisesti, että suurin osa eläimistä ja kasveista menehtyisi myös, sanoo Vuori.
1960-luvun teknologioilla laukaisuvalmius USA:lla oli sellainen, että jos ydinaseen käyttöön olisi päädytty, kaikki ydinaseet olisi laukaustu kerralla. Vasta 1970-luvun lopulla tuli mahdollisuus ampua ydinaseita vaiheittain.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
