Epidemiologi: Maskien tehosta ei ole kunnollista näyttöä ja rokottamisessa täytyy laskea kustannustehokkuutta

Haastattelin viime viikolla epidemiologi Jussi Sanea, joka on muun muassa Suomen kansallisen rokotusasiantuntijaryhmän KRAR:n entinen jäsen. Nykyisin Sane on WHO:ssa.

Sane oli mukana debatissa, jonka toinen vieras oli ekonomisti Sanna Kurronen. Käyn tässä tekstissä kuitenkin lyhyesti läpi vain sitä, mitä tuli esiin Sanen (kuvassa) puheenvuoroissa epidemiologian osalta.

Sanen mukaan keskustelussa on syntynyt virheellisesti kuva, että korona olisi täysin uusi asia. Korona on hengitystievirus, ja niiden toiminnasta on epidemiologiassa hyvä ymmärrys. Siinä mielessä korona ei ole ollut missään vaiheessa ”täysin uusi asia”.

Samoin maskien tehosta epidemian torjunnassa oli jo ennen koronaa olemassa tutkimusnäyttöä influenssaviruksen osalta. Sanen mukaan tiedettiin, että koko väestön maskittaminen ei ole erityisen tehokas keino. 

Kun maskit eivät toimi influenssaepidemiassa, miksi ne toimisivat koronaepidemiassa? Mitä sellaista olennaisesti erilaista koronaviruksessa on, että maskien teho juuri koronaepidemiassa kasvaisi merkittävästi?

Jokin kuitenkin muuttui yhtäkkiä. Mikä? Sane sanoo, että tieteessä ei tapahdu nopeita yhtäkkisiä muutoksia, joten hän on suhtautunut uuteen tilanteeseen ”terveellä skeptisyydellä”.

Sane itse asiassa sanoo, että tutkimusnäyttö maskien osalta on oikeastaan edelleen sama eli niiden tehosta ei ole kunnollista evidenssiä. Tiede ei ole muuttunut, vain ohjeistus on.

Maskeihin liittyy pari olennaista kysymystä.

Kun maskit eivät toimi influenssaepidemiassa, miksi ne toimisivat koronaepidemiassa? Mitä sellaista olennaisesti erilaista tässä koronaviruksessa on, että maskien teho kasvaisi merkittävästi?

Toinen kysymys maskien osalta on se, että jos ne toimisivat niin tehokkaasti kuin jotkut haluavat uskoa, miksi maissa, joissa maskien käyttö jopa ulkona on ollut pakollista, nähdään kuitenkin erittäin korkeita tartuntalukuja? Sanen mukaan on selvää, että maskien efekti on heikko.

ROKOTTAMISELLA OLTAVA JÄRKEVÄ TAVOITE

Rokotuksiin liittyen entisenä KRAR:n jäsenenä Sane selittää, että kaikilla rokotusohjelmilla tulee olla selkeä tavoite. Koska koronarokotteet eivät estä infektiota, rokotteilla ei ole pysäytetty eikä Sanen mukaan tulla pysäyttämään epidemiaa. Koronarokotteet ainoastaan lieventävät taudinkuvaa.

Siksi rokoteohjelman ainoa tavoite voi olla sairaanhoidon kapasiteetin turvaaminen. Rokotteilla täytyy pyrkiä siihen, että sairaalaan joutuisi mahdollisimman vähän ihmisiä.

Jos todennäköisyys sairaalaan joutumiselle ilman rokotetta on mitätön, ei rokotteen tuoma hyöty ole kummoinen. Silloin vaakakuppi keikahtaa sille puolelle, että rokottaminen ei ole järkevää.

Herää kysymys, ketä kannattaa rokottaa? 

On laskettava rokottamisen kustannustehokkuutta: toisessa vaakakupissa on rokotteilla saavutettava hyöty eli ihmisten sairaanhoitoon joutumisen todennäköisyyden alentaminen. Toisessa vaakakupissa ovat rokotteiden kustannukset. Kustannuksissa on huomioitava paitsi eurot myös mahdolliset rokotusten haitat.

Jos todennäköisyys sairaalaan joutumiselle ilman rokotetta on mitätön, ei rokotteen tuoma hyöty ole kummoinen. Silloin vaakakuppi keikahtaa sille puolelle, että rokottaminen ei ole järkevää.

Tämä on tilanne esimerkiksi alle 12-vuotiaiden lasten kohdalla. Koska lapsilla vakavan infektio todennäköisyys on lähes nolla, rokotuksen kustannukset ylittävät hyödyt. Ruotsissa ja Norjassa jätettiin juuri siitä syystä rokotussuositus lapsille antamatta. 

Samaa logiikka tulee noudattaa arvioitaessa kenen tahansa rokottamista. Siksi ei ole lainkaan itsestään selvää, että kaikki kannattaa rokottaa. Kolmekymppisen terveen ihmisen vakavan infektion todennäköisyys ei ole kummoinen. Olennainen kysymys on: missä kulkee se raja, että rokottamisen hyödyt ylittävät kustannukset.

Katso koko debatti alta.