Sodanajan julkkisprofessori John Mearsheimer fanittaa suomettumista

Karkeasti ottaen Mearsheimerin kaltainen realisti tunnustaa, että maailma ei ole kiva ja oikeudenmukainen paikka, vaan omien poliittisten päämäärien tavoittelussa valtiot käyttävät tarpeen vaatiessa mitä tahansa keinoja.

Erityisesti huomiota on saanut Mearsheimerin luento, jossa hän väittää, että Ukrainan sota on USA:n syytä. Mearsheimerin mukaan kaiken takana on USA:n liberaalin hegemonian tavoittelu.

Kun kylmä sota päättyi vuonna 1989 ja Neuvostoliitto lakkasi olemasta vuonna 1991, jäljelle jäi yksi täysin ylivoimainen suurvalta: USA. Maailmanpolitiikassa siirryttiin kaksinapaisesta järjestelmästä yksinapaiseen järjestelmään, ja USA pystyi käytännössä yksinvaltiaan tavoin sanelemaan ns. maailmanjärjestyksen.

Mearsheimerin mukaan USA:n tavoittelema maailmanjärjestys on liberaali demokratia.

Hänen mukaansa on turha kuvitella, että valtiot, varsinkaan suurvallat kuten Kiina tai Venäjä, toivottaisivat riemumielin vastaan amerikkalaisen, vapaan maailman ideologian.

”Kun saamme kaikki maailman kansat ja valtiot liberaalin demokratian sekä kapitalismin piiriin, sodat ja kurjuus päättyvät ja ihmiset elävät elämäänsä onnellisina”, kärjistää Mearsheimer USA:n ajattelutavan.

Realismin edustajana Mearsheimer ei tätä niele. Hänen mukaansa on turha kuvitella, että valtiot, varsinkaan suurvallat kuten Kiina tai Venäjä, toivottaisivat riemumielin vastaan amerikkalaisen, vapaan maailman ideologian.

Liberaali demokratia ei ikinä ole ollut osa heidän poliittista järjestelmäänsä, eikä heillä ole aikomustakaan suostua siihen tuosta vain.

Mearsheimerin mukaan se ei ole mikään yllätys, koska kaikilla valtioilla on aina pyrkimys maksimoida oma valtansa. Sellaiseen tavoitteeseen ei tietenkään kuulu, että hyväksyy mukisematta muiden tarjoaman maailmanjärjestyksen.

Syntyy siis väistämättä ristiriitoja ja kamppailu, jossa jokainen valtio on valmis taistelemaan omista intresseistään kaikin keinoin – tarpeen vaatiessa myös sotilaallisesti.

USA ei ole poikkeus. Mearsheimer muistuttaa kyllästymiseen saakka USA:ssa vallitsevasta ns. ”Monroen doktriinista”. Sen mukaan yksikään ”kaukainen valtio” (distant power) ei saa tuoda sotilaallista voimaa USA:n ”takapihalle” eli Atlantin tuolle puolen.

Kun Fidel Castro ja Neuvostoliitto näin tekivät kylmän sodan aikana 1960-luvulla, kehittyi Kuuban ohjuskriisi, ja kävimme millimetrin päässä ydinsodasta. Kuuba joutui kauppasaartoon, jota USA ei ole vieläkään purkanut.

USA siis vahtii omaa “takapihaansa” läntisellä pallonpuoliskolla erittäin tarkasti. Mearsheimerin mukaan samaa tekee Venäjä, ja kun USA pyrkii tuomaan omat intressinsä Venäjän ”takapihalle”, Venäjä tekee mitä tahansa estääkseen sen.

Yhdysvallat ei toki 1960-luvulla hyökännyt Kuubaan, kuten Venäjä tekee nyt Ukrainassa, mutta muualla maailmassa USA on sotinut maailmanjärjestyksensä puolesta. Menestys ei ole ollut häävi, kuten Afganistan tai Irak osoittavat. Niin tai näin, USA on muiden valtioiden tavoin valmis sotilaalliseen voimankäyttöön, kun se ajaa omia intressejään.

Mearsheimer muistuttaa kyllästymiseen saakka USA:ssa vallitsevasta ns. ”Monroen doktriinista”. Sen mukaan yksikään ”kaukainen valtio” (distant power) ei saa tuoda sotilaallista voimaa USA:n ”takapihalle” eli Atlantin tuolle puolen.

Se, että meidän mielestämme on ”oikein” taistella liberaalin demokratian ja ihmisoikeuksien puolesta, ei muuta sitä, että Venäjän tai Kiinan mielestä on ”oikein” taistella heidän oman maailmanjärjestyksensä puolesta.

Ylipäänsä Mearsheimerille se, mikä on oikein tai väärin, ei ole olennainen kysymys. Valtioiden omien intressien tavoittelu ajaa lopulta hänen mukaansa kaiken ohi. Mikäli intressejä voidaan ajaa kansainvälisten lakien puitteissa, kiva. Jos ei voida, lait ja moraali pyyhitään pöydältä tarpeen vaatiessa aina, sanoo Mearsheimer.

Mearsheimer väittää, että koska USA on Venäjän vastalauseista huolimatta pyrkinyt levittämään liberaalia demokratiaa liian laajalle, seurauksena on sota Ukrainassa.

Mutta ukrainalaisethan itse vapaaehtoisesti haluavat osaksi länttä? Miten se voi olla USA:n vika?

USA on tietenkin käyttänyt Ukrainassa monenlaisia ei-sotilaallisia keinoja saadakseen sen osaksi länttä.

Ylipäänsä Mearsheimerille se, mikä on oikein tai väärin, ei ole olennainen kysymys. Valtioiden omien intressien tavoittelu ajaa lopulta hänen mukaansa kaiken ohi.

Mearsheimerin mukaan ratkaiseva hetki oli, kun Nato vuonna 2008 lausui julki tavoitteen, jonka mukaan Ukraina ja Georgia tulevat jonain päivänä olemaan sen jäseniä. Puolen vuoden kuluttua Venäjä hyökkäsi Georgiaan, vuonna 2014 Venäjä valtasi Krimin ja helmikuussa 2022 alkoi täysimittainen sota Ukrainassa.

Olipa USA:n osallisuuden aste mikä tahansa, on silti niin, että ukrainalaiset täysin vapaaehtoisesti haluavat Natoon ja EU:hun. Eikö vain sillä ole väliä?

Realisti-Mearsheimer sanoo tässä vaiheessa, että sillä ei ole mitään väliä, koska naapurissa on ”gorilla”, joka ei sitä hyväksy.

Liberaalin demokratian ja oikeusvaltion näkökulmasta ei tietenkään ole ”oikein”, että kansa ei saa mitä haluaa, mutta se ei ole Putinille argumentti. Hänen järjestelmässään hän johtaa, ei kansa. Se ei ole oikeudenmukaista eikä hyväksyttävää, mutta se on Putinin maailmanjärjestys ja realismia, sanoisi Mearsheimer.

MEARSHEIMER EI OLE PÄÄTTELYSSÄÄN JOHDONMUKAINEN

Mearsheimerin argumentit ovat pääosin kunnossa, mutta väite siitä, että syyllinen olisi USA, ontuu.

Ajatus USA:n syyllisyydestä ensinnäkin sisältää oletuksen, että USA:lla olisi ikään kuin sataprosenttinen mahdollisuus ohjata tai olla ohjaamatta ukrainalaiset osaksi omaa maailmanjärjestystään. Ukrainalaiset ovat Mearsheimerin ajattelussa vain passiivisia shakkinappuloita, joita shakkiottelua käyvät suurvallat siirtelevät mielensä mukaan.

Oletus ukrainalaisista passiivisina pelinappuloina ei kuitenkaan käy yksiin sen kanssa, että USA tekee vaikuttamistyötä kaikkialla maailmassa. Silti kaikki maailman ihmiset eivät ole samalla tavalla Nato- ja EU-myönteisiä kuin ukrainalaiset ovat.

Ukranalaisten oma, USA:sta riippumaton tahto vaikuttaa ilmiselvästi.

Välttyäkseen Mearsheimerin syytteeltä USA:n olisi ilmeisesti pitänyt olla kokonaan yrittämättä vaikuttaa ukrainalaisiin ja antaa länsimielisyyden rajan kulkea jossain kauempana Euroopassa.

Tuo kuitenkin olisi vastoin Mearsheimerin omaa teesiä siitä, että jokainen valtio pyrkii kasvattamaan valtaansa niin suureksi kuin mahdollista. Jos kerran niin on, silloin USA luonnollisestikin pyrkii levittämään liberaalia demokratiaa kaikkialle, siinä missä Kiina ja Venäjä pyrkivät levittämään autoritääristä ideologiaansa kaikkialle.

Lisäksi Mearsheimerin oletus Natosta aktiivisena toimijana on liioiteltu. Nato ei laajene vaan valtiot hakevat Naton jäsenyyttä, jos niin päättävät. Tietenkin Nato voi tehdä selväksi, ketkä ovat tervetulleita ja ketkä eivät, mutta silti viime kädessä kansakunnat itse päättävät, mitä tekevät.

Mikäli Nato kategorisesti kieltäytyisi ottamasta jäsenikseen maita, joita Venäjä ei salli, USA ikään kuin syöttäisi nappuloitaan vastapuolelle ilman yritystäkään pelata omaa peliään. Entä jos Venäjä seuraavaksi ilmoittaa, että Puolan pitää erota Natosta tai muussa tapauksessa Venäjä tuhoaa Ukrainan? Pitäisikö USA:n silloinkin vain alistua?

Jos hyväksymme Mearsheimerin ajatuksen siitä, että ukrainalaiset – niin kuin kaikki – ovat vain suurvaltojen pelinappuloita shakkiottelussa, on maailma silloin pelkästään suurvaltojen välisen taistelun kenttä.

Ottelua käydään maailmanjärjestyksestä. Jos sitä ei voita länsimielisyys, sen voittaa Venäjä- ja Kiina-mielisyys. Koska mearsheimerilaisittain jokainen nappula on ennen pitkää jommallakummalla puolella lautaa, itselleni tuo ei ole kovin vaikea päätös: kannatan USA:ta­­­­­­.