Rokotuspassilla yritetään vyöryttää valtiolle kuuluvaa vastuuta yksilöiden niskaan

Aluksi lukuohje: Olen koronarokotettu kahteen kertaan, otan vuosittain rokotuksen kausi-influenssaan ja yleisesti ottaen olen erittäin lääkemyönteinen ihminen. Tällä tekstillä ei ole mitään tekemistä oman elämäni kanssa.

Sanna Marin kertoi MTV:n haastattelussa, että hallituksen tahtona on edetä rokotuspassin suuntaan. Rokotuspassi eroaa koronapassista siten, että rokotuspassin saamiseksi kävisi vain rokotus, kun taas alkuperäisen koronapassin sai rokotuksen lisäksi myös negatiivisella testillä tai sairastetulla infektiolla.

Logiikka on, että vaikka rokote ei suojaakaan infektion levittämiseltä, se suojaa koronataudin vakavalta muodolta. Rokottautumalla yksilö voi minimoida todennäköisyytensä sille, että tulisi kuormittaneeksi sairaanhoitoa. Jos ihminen ei rokottaudu, hän ei ikään kuin ole tehnyt kaikkea vallassaan olevaa suojatakseen sairaanhoitoa. Siksi hänen pääsynsä laajasti yhteiskuntaan voitaisiin rokotuspassin avulla estää.

Miksi sairaanhoidon kapasiteettia suojeltaessa huomioidaan ainoastaan yksi sitä kuormittava sairaus eli koronatauti?

Kaiken takana on siis terveydenhoidon kapasiteetin suojaaminen. Kapasiteetti ei kuitenkaan rasitu ainostaan koronapotilaista vaan jokaisesta sairaanhoitoa tarvitsevasta ihmisestä. Miksi silti sairaanhoidon kapasiteettia suojeltaessa huomioidaan ainoastaan yksi sitä kuormittava sairaus eli koronatauti?

Jos kerran ajatuksena on, että yksilön on omilla elämänvalinnoillaan suojattava sairaanhoitoa, kaikkien sairaanhoitoa tarvitsevien kohdalla pitäisi kysyä, onko ihminen tehnyt kaikkensa suojatakseen kapasiteettia. Jos ei ole, hän on samassa asemassa sairautensa suhteen kuin rokottautumaton on tällä hetkellä koronataudin suhteen.

Jos ihminen vaikkapa kuormittaa terveydenhoitoa kakkostyypin diabeteksen takia, onko hän tehnyt kaikkensa ehkäistäkseen taudin puhkeamisen?

Jokainen ylipainosta johtuva sairaanhoidon kapasiteetin kuormittaminen on automaattisesti seurausta siitä, että yksilö ei ole tehnyt kaikkeaan eli pitänyt painoaan kurissa. Mikäli rokotuspassin logiikkaa noudatettaisiin, voitaisiin esimerkiksi korkeakaloriset tuotteet asettaa passin taakse. Niitä saisivat ostaa vain ne, jotka todistaisivat olevansa ”matalan riskin henkilöitä” ylipainosta johtuvalle sairaanhoidon rasittamiselle.

Jos ihminen joutuu alkoholin vuoksi sairaanhoitoon, hän ei ilmiselvästi ole tehnyt kaikkeaan, koska alkoholista voi kieltäytyä. Alkoholin ostamisen edellytys voisi olla passi, jonka saisivat vain ne, jotka pystyvät todistamaan olevansa kohtuukäyttäjiä.

Edelleen ylinopeudesta, turvavyön käyttämättä jättämisestä tai oikeastaan mistä tahansa huolimattomuudesta johtuva tapaturma on sellainen, että yksilö olisi voinut tehdä enemmän – olla huolellisempi. 

Rokotuspassin ongelma on, että sen kautta yhteiskunnan vastuulla oleva asia eli terveydenhuollon kapasiteetti yritetään vyöryttää osan yksilöistä vastuulle.

Yhtälö monimutkaistuu lisää, jos ajatellaan, että vaikkapa Harri on rokotettu eli hän on minimoinut todennäköisyytensä sairaanhoidon kuormittamiseksi koronataudilla, mutta hän dokaa ja syö makkaraa aamusta iltaan. Vastaavasti Sirpa ei ole rokotettu, mutta käy salilla ja syö terveellisesti eli on monilla muilla elämänvalinnoillaan minimoinut todennäköisyytensä kuormittaa sairaanhoitoa. Kumman pääsyä pitäisi rajoittaa riskipitoisiin yhteiskunnan palveluihin?

Tietysti koronatauti eroaa vaikkapa alkoholin aiheuttamista sairauksista siten, että alkoholisairaudet eivät tartu. Niinpä voisi ajatella, että rokottautumaton on rokottautunutta suuremmassa vastuussa siksi, että hän levittää tautia ympäriinsä viattomiin kanssaihmisiin. Kuitenkin tiedämme, että myös rokotetut levittävät infektiota omikronvariantin osalta lähes yhtä paljon kuin rokotetutkin – varsinkin rokotteiden tehon laskiessa muutamassa kuukaudessa.

Jos siis passin takana oleva perustelu olisikin se, että taudin leviäminen pyritään estämään, passi ei täytä edellytystä.

Rokotuspassin perusongelma on, että sen kautta valtion vastuulla oleva asia eli terveydenhuollon kapasiteetti yritetään vyöryttää osan yksilöistä vastuulle. Siksi jos logiikkaa noudatetaan johdonmukaisesti loppuun saakka, ajaudutaan aivan absurdiin lopputulemaan: meillä jokaisella tulisi olla taskut täynnä erilaisia passeja, joilla todistaisimme milloin missäkin tilanteessa, että olemme tehneet kaikkemme, ettemme rasita sairaanhoitoa.