Mies kutsui toista Twitterissä “natsiksi” – käräjäoikeus määräsi 1700 euron korvaukset

Kuten olen todennut, Suomi ei ole sananvapauden mallimaa vaan sananvapauden kehitysmaa. Se on toki hiukan liioittelua, mutta laissa on ongelmia. Kiihottamisrikoksen perusmuoto on törkein kansalaisten perusoikeutta sananvapauteen loukkaava lainkohta.

Kiihottamisrikoksen vakavuus tulee siitä, että se antaa viranhaltijalle mahdollisuuden puuttua kansalaiskeskusteluun sananvapauden ydinalueella eli poliittisessa ja yhteiskunnallisessa ilmaisussa tavalla, jonka ei pitäisi olla länsimaisessa demokratiassa mahdollista.

Toinen ongelma on laki kunnianloukkauksesta – erityisesti sen tulkinta. Tuomiokynnys vaihtelee lähes mielivaltaisesti. Sananvapauskysymyksiin erikoistunut lakimies Jussi Kari kirjoittaa, että ”kunnianloukkausten käsittely oikeuslaitoksessa tuntuu menevän kuin noppaa heittämällä”.

Monet muistavat näyttävän kunnianloukkausoikeudenkäynnin Johanna Vehkoon ja Junes Lokan välillä. Kyse oli siitä, että Vehkoo oli kutsunut Lokkaa 200 Facebook-seuraajalleen “natsipelleksi” ja “rasistiksi”. Tapaus eteni korkeimpaan oikeuteen, joka lopulta vapautti Vehkoon syytteestä. Tuomion jälkeen Vehkoo on sanonut, että kyseessä oli tärkeä sananvapautta tukeva ennakkotapaus.

Ylipäänsä on melko erikoista, että ihminen omilla laillisilla valinnoillaan – tässä tapauksessa provokatiivisella käytöksellään – alentaa omaa lainsuojaansa tulevaisuudessa.

Keski-Suomen käräjäoikeudessa käsiteltiin hämmästyttävän samankaltaista tapausta, josta annettiin tuomio 1.6.2022. Jutussa oli kolme syytekohtaa, joista ensimmäinen oli kunnianloukkaus.

Kyse oli siitä, että yksityishenkilö A oli kutsunut 200 seuraajan Twitter-tilillään lehden toimittaja B:tä “natsiksi”. Käräjäoikeus tuomitsi A:n kunnianloukkauksesta ja määräsi tämän maksamaan B:lle kärsimyskorvauksena 1700 euroa.

Kun Vehkoo kutsui Lokkaa “natsipelleksi”, se ei ollut kunnianloukkaus, mutta kun A kutsui B:tä “natsiksi”, se oli kunnianloukkaus.

Mielivaltaisilta tuntuvien tuomioiden vaihtelun selitys on tyypillisesti kokonaisharkinta. Vaikka sanotut sanat tässäkin tapauksessa olivat käytännöllisesti katsoen samat, kokonaisuutena harkiten toinen teko oli vakavampi, sanoisi luultavasti tuomioistuin.

Ensinnäkin oikeuden mukaan Vehkoon arvostelu kohdistui Lokan yhteiskunnalliseen toimintaan, mikä antaa enemmän vapauksia. Lisäksi korkeimman oikeuden mukaan Lokka oli omalla aiemmalla provokatiivisella käytöksellään saanut aikaan sen, että hänen tuli sietää itseensä kohdistuvaa törkeääkin arvostelua enemmän kuin muiden.

On ymmärrettävää ja perusteltua, että julkisuuden ihmisten tulee lähtökohtaisestikin sietää arvostelua enemmän kuin muiden, mutta sen lisäksi Lokan oma aiempi käytös vaikutti tuomioon.

Laki kunnianloukkauksesta ei ole kaikille sama.

Tuosta seuraa melkoista hähmäisyyttä laillisen ja laittoman toiminnan välille. Jotta voisi tietää, missä milloinkin kunnianloukkauksen raja kulkee, pitäisi tuntea muiden ihmisten käyttäytyminen menneisyydessä. Vaatimus on absurdi.

Ylipäänsä on melko erikoista, että ihminen omilla laillisilla valinnoillaan – tässä tapauksessa provokatiivisella käytöksellään – alentaa omaa lainsuojaansa tulevaisuudessa. Logiikka on sama kuin vielä joskus 1950-luvulla oli siinä, että naisen oma pukeutuminen saattoi olla lieventämisperuste seksuaalirikoksessa. Hienoa, että siitä on päästy eroon. Voisi tehdä hyvää yleisemminkin.

Perustellusti voi myös kysyä, eikö toimittaja ole Lokan tapaan julkisesti toimiva henkilö, jonka tulisi sietää itseensä kohdistuvaa arvostelua enemmän kuin Tavan Tallaajan. Niin tai näin, olen samaa mieltä Jussi Karin kanssa. Laki kunnianloukkauksesta ei ole kaikille sama.