Junes Lokka vs. Johanna Vehkoo – maltaita maksanut turha moraalioikeudenkäynti

Korkein oikeus vapautti toimittaja Johanna Vehkoon kunnianloukaussyytteestä, jossa rikosilmoituksen tekijä oli oululainen ex-kaupunginvaltuutettu Junes Lokka.

Syyte tuli alun perin siksi, että Vehkoo kutsui Lokkaa ”natsipelleksi”. Sekä käräjä- että hovioikeudesta Vehkoo sai langettavat tuomiot, mutta korkein oikeus tuli eri tulokseen.

Korkeimman oikeuden vapauttavan päätöksen taustalla on kaksi seikkaa. Ensinnäkin KKO katsoi, että Lokka on julkisuuden henkilö. Se automaattisesti tarkoittaa, että häneen voi kohdistaa julkisesti tavallista kovempaa kielenkäyttöä. Toinen korkeimman oikeuden argumentti oli se, että Lokka oli aiemmin elämässään omalla provokatiivisella käytöksellään saanut aikaan sen, että hänen tulee sietää itseensä kohdistuvaa halveksuntaa enemmän kuin muiden.

Junes Lokan ”kunniansuoja” on siis oikeuden mukaan tavallista tallaajaa alempi kahdesta syystä: Lokka on julkisuuden henkilö ja hän on itse käyttäytynyt provokatiivisesti.

TUOMIOISTUIN MORALISOI

Ensimmäinen peruste on ymmärrettävämpi, mutta jälkimmäinen ei tahdo mennä oikeustajuuni. Kun perusteluna on Junes Lokan oma aiempi käytös, oikeus tietyllä tavalla rankaisee Lokkaa hänen henkilökohtaisista, sinänsä täysin laillisista elämänvalinnoistaan – provokatiivisesta kielenkäytöstä. Lokan saama ”rangaistus” on hänen alentunut kunniansuojansa vielä siitäkin, mitä se on julkisuuden henkilöillä yleisesti.

Tällainen ei toki ole tavatonta. Oikeudessa tehdään vastaavaa punnintaa myös muissa rikostyypeissä. Onhan jopa raiskaustapauksissa joskus katsottu uhrin kannalta haitaksi hänen oma käytöksenä – tai mikä vielä hätkähdyttävämpää – hänen pukeutumisensa.

Näitä kutsutaan oikeusjargonilla lieventämisperusteiksi. Lokan tapauksessa lieventävä peruste ei kuitenkaan ainoastaan lieventänyt rangaistusta eli maksettavan korvauksen määrää vaan vapautti Vehkoon syytteestä kokonaan. Näin ollen lainsuoja on juuri Junes Lokalle eri kuin mitä se on muille julkisuuden henkilöille.

Ihmisiä pitäisi saada huoritella ja natsipelletellä sydämensä kyllyydestä, kunhan siitä ei aiheudu uhrille ihan oikeaa haittaa pelkän loukkaantumisen sijaan.

Kun oikeus tällä tavoin punnitsee tuomioissaan ihmisten menneisyyden valintoja, seuraus on, että tuomiot samasta teosta voivat vaihdella ihmisestä toiseen. Miten ihmeessä minun pitäisi pystyä arvioimaan, millainen kielenkäyttö on lainmukaista ketäkin kohtaan, jos kerran pitää ensin tuntea henkilön koko julkisen käytöksen historia? Laista tulee ihmisten näkökulmasta mielivaltainen.

RAHAA PALAA SANOJEN KANSSA NÄPERTELYYN

Typerintä tässä sirkuksessa kuitenkin oli se, mistä oikeutta todella käytiin. Tuntuu aivan käsittämättömältä, että maamme parhaat oikeuden asiantuntijat miettivät vuosikausia, mitä todella tarkoittavat sanat ”natsipelle” tai ”idiootti”. Missä tilanteissa niin saa sanoa ja missä ei.

Ei nyt ole tarkkaa dataa siitä, paljonko tuokin pohdinta on veronmaksajille maksanut, mutta lyön kolminumeroisen summan vetoa, että vähintään kuusinumeroisen summan. Silti oikeus teki vain työtään eli tulkitsi lakia kunnianloukkauksesta.

Jotta tällaisista absurdeista moraalioikeudenkäynneistä päästäisiin eroon, olisi järkevintä muuttaa itse lakia. Tuomion perusteena ei pitäisi olla uhrin ”kunnian loukkaaminen” vaan mitattavissa oleva haitta.

Ihmisiä pitäisi saada huoritella ja natsipelletellä sydämensä kyllyydestä, kunhan siitä ei aiheudu uhrille ihan oikeaa haittaa pelkän loukkaantumisen sijaan. Tämä on käytäntö mm. USA:ssa ja äskettäisen lakimuutoksen jälkeen myös Britanniassa.

Silloin jäisi pois myös arvailut siitä, mikä minkäkin sanan merkitys todella on, kuka on tehnyt tarkalleen mitäkin menneisyydessään ja onko se ollut provokatiivista vai ei. Ainoa relevantti kysymys olisi: onko tästä teosta aiheutunut uhrille merkittävää, mitattavissa olevaa vahinkoa?