Hitlerin Taisteluni-kirjasta tuli Suomalaisen kirjakaupan PR-temppu

Tällä viikolla tuli tieto siitä, että Suomalainen kirjakauppa vetää pois myynnistä Hitlerin ”Taisteluni” alkuperäisteoksen. Takaisinveto tuli Ylen uutisen mukaan sen jälkeen, kun asiaan kiinnitettiin Twitterissä huomiota.

Vegaani-ja-vähän-muukin-aktivisti – mutta ei sananvapausaktivisti – Suvi Ahonen twiittasi asiasta ja tagasi mukaan Suomalaisen kirjakaupan. Nopeasti sen jälkeen kirjakaupalta tuli päätös vetää Taisteluni pois myynnistä.

Yrittäjällä on tietenkin täysi oikeus harjoittaa liiketoimintaansa niin kuin se haluaa. Mikäli se katsoo, että Taisteluni-kirjan myyminen ei sille sovi, olkoon niin. En myöskään henkilökohtaisesti kaipaa kirjaa mihinkään. Se, mikä tässä sylettää, on taipuminen jälleen kerran ns. ”Twitter-paineen” alla.

Mistä lähtien on ollut niin, että kirjakaupassa saa myydä vain sellaisia kirjoja, joiden sanoman kauppias allekirjoittaa?

Ensinnäkin se ei ole oikeaa vaan kuviteltua painetta. Twitterin muutamien satojen tykkäysten ”kohut” ovat rinnastettavissa siihen, että tupakkapaikalla joku on eri mieltä. Kuitenkin kerta toisensa jälkeen yrittäjät painavat paniikissa hätäjarrun pohjaan, kun kuvittelevat, että koko maailma tuijottaa twiittiä, jossa HE ovat mukana.

Voi olla, että journalistisen taustani takia olen PR-hyppimiselle erityisen allerginen, mutta minun silmissäni tuolla hankitaan halveksuntaa. Poisveto ei näyttäydy suoraselkäisenä arvojen puolustamisena vaan taipumisena ulkoiseen painostukseen ja imagotyönä. Jos kyse olisi arvoista, kirja ei olisi päätynyt myyntiin alun perinkään.

Toinen ongelma on, että mitään todellista vaikutusta poisvedolla ei ole. Jokainen järjissään oleva ihminen tajuaa, että Taisteluni-kirjan saatavuudella Suomalaisessa kirjakaupassa ei ole mitään tekemistä maailman uusnatsismin kanssa.

Sitä paitsi mitä ihmeen syytä on olettaa, että Taisteluni-kirjan hankkivat ihmiset ottavat sen itselleen elämänohjeeksi? Olisiko mitenkään mahdollista, että sen hankkisi vaikkapa joku historiasta kiinnostunut ihminen, joka ei aio toteuttaa kansanmurhaa?

Poisveto ei näyttäydy suoraselkäisenä arvojen puolustamisena vaan taipumisena ulkoiseen painostukseen ja imagotyönä. Jos kyse olisi arvoista, kirja ei olisi päätynyt myyntiin alun perinkään.

Kolmanneksi, mistä lähtien on ollut niin, että kirjakaupassa saa myydä vain sellaisia kirjoja, joiden sanoman kauppias allekirjoittaa? Kirjakaupan valikoiman siistiminen myyjän elämänarvojen mukaiseksi on pähkähullu ajatus.

Sananvapauden kannalta kuitenkin ongelma syntyisi vasta sitten, jos julkinen valta estäisi kirjan myynnin. Sekään ei tosin nykymenon keskellä ole tuulesta temmattu ajatus – onhan EU-komissio painostanut Suomea mm. kriminalisoimaan “holokaustin vähättelemisen”.

No, nyt joka tapauksessa tiedämme, että Suomalainen kirjakauppa ei kannata fasismia – huh helpotusta.