Huomenna vietetään Suomen Virallista Kateuspäivää, kun verotiedot julkistetaan. Hesari otti kyttäämiseen varaslähdön jo eilen.
Lehdessä oli monisivuisen Sanna Marinin haastattelun kylkeen ängetty täysimittainen vaurausvihaa lietsova pääkirjoitus.
Tosin, niin kuuliaisesti siinä toistettiin vasemmistopropagandan opinkappaleet, että hetken luulin sen olevan ote demareiden puolueohjelmasta. On kikkailua, porsaanreikää ja epäreiluutta.
Ensin kirjoituksessa saarnataan yleisesti liian kevyestä yritysverotuksesta, kunnes lopuksi julistetaan listaamattomien yritysten huojennetun osingon epäoikeudenmukaisuudesta. Huomautettakoon tässä vaiheessa, että Suomessa on yksi maailman kireimpiä pääomatuloveroja.
Viis siitä. Kirjoituksessa pauhataan listaamattomien yhtiöiden osinkojen täysin verottomasta osasta.
– Osingoista osa on täysin verovapaata, osaa verotetaan pääomatulon veroprosentilla. Veroprosentti siis jää joka tapauksessa alle sen, mitä pörssiyhtiöiden osingoista maksetaan.
”Veroton osa” on verottajan matemaattinen tapa ilmaista asia. Tosielämässä verottomuutta ei ole.
Jotta yritys voisi maksaa omistajalleen ylipäänsä mitään osinkoa, yrityksen on pitänyt tehdä voittoa. Kaikesta tekemästään voitosta yritys maksaa aina 20 prosenttia veroa.
Mitä yritykselle sen jälkeen jää, siitä kahdeksaa prosenttia vastaavan rahamäärän saa jakaa osinkoina. Jaettavasta osingosta maksetaan 7,5 prosenttia veroa 150 000 euroon saakka ja sen ylittävästä osasta 28 prosenttia veroa.
Sanaakaan tekstissä ei uhrata yrittäjän riskille. Innovoikaa, investoikaa, perustakaa yrityksiä ja kantakaa riski, mutta jumalauta jos voittoa teette, se jaetaan kaikille.
Olennaista kirjoituksessa ei kuitenkaan ole asian vääristely triviaaleilla yksityiskohdilla. Olennaista on asenne. Pääkirjoituksen mukaan huojennetun osingon alkuperäinen tarkoitus oli, että yrittäjälle jäisi ”jotain käteenkin”. Tälle tarkoitukselle pääkirjoittajilta – keitä lie ovatkaan – löytyy ymmärrystä.
Nykyisin kuitenkin kirjoituksen mukaan ongelma on, että huojennetusta osingosta hyötyvät ne, jotka ovat taloudellisesti vahvoilla. Käteen siis saa jäädä jotain, mutta koska nykyisin joillekin jää enemmän, kyseessä on porsaanreikä.
Veroissa piehtaroivat Kateus-Kallet eivät koskaan lähde siitä, että mitä enemmän ihmiselle jää käteen hänen omalla työllään ansaitsemaansa rahaa, sen parempi. ”Mahtavaa, että joku tienaa!” voisi ajatella. Ei. Verokiimassa onanoivalle kateistolle kelpaa vain, että kukaan ei vaurastu.
Sanaakaan tekstissä ei tietenkään uhrata yrittäjän riskille. Innovoikaa, investoikaa, perustakaa yrityksiä ja kantakaa riski, mutta jumalauta jos voittoa teette, se jaetaan kaikille.
Asenne on kuvottava, mutta täytyy arvostaa sitä, että harvoin kateutta ajattelun vaikuttimena sanotaan noin suoraan ääneen. Pääkirjoitus julisti sitä oikein otsikkoa myöten.
Lopuksi vielä tositarina, jonka äskettäin kuulin. Joissain taloyhtiöissä on “tasa-arvosyistä” päätetty, että koska kaikilla ei ole parveketta ja siten mahdollisuutta asentaa huoneistoonsa ilmalämpöpumppua, sitä ei saa tehdä kukaan.
