Epidemiologian apulaisprofessori: Joe Rogania ei pidä vaientaa (suomennettu Unheardin artikkeli)

Kalifornian yliopiston epidemiologian ja biotieteen apulaisprofessori Vinay Prasad kirjoitti reilu viikko sitten Unheard-julkaisuun artikkelin Joe Roganin podcastista.

Prasad käy läpi Roganin ohjelmissa esitettyjä väitteitä ja selittää, miksi misinformaation sensuroiminen on huono ajatus. Tässä vapaa suomennos artikkelista sellaisena kuin Prasad sen kirjoitti.

ROGAN ei ole tiedemies. Hänellä, kuten muillakin, on ajattelun vinoumia. Siitä huolimatta hän on ennakkoluuloton, skeptinen ja hänen podcastinsa on tärkeä foorumi debatille. 

Malonen ja McCullough’in leimaaminen saliittoteoreetikoiksi ei ole pätevä argumentti. He ovat kiistanalaisia ja polarisoivia hahmoja, mutta heillä on meriittejä. Malone on lääkäri, joka on työskennellyt molekyylibiologian ja lääkekehityksen parissa vuosikymmeniä, kun taas McCullough oli aivan viime aikoihin asti kardiologi ja tutkija.

Molemmat esittivät tarkkoja ja hyödyllisiä näkemyksiä Roganin podcastissa – samoin spekulatiivisia ja hälyttäviä valheita ilman näyttöä. Oikea tapa on kumota väärät väitteet.

Yritän seuraavaksi arvioida heidän keskeisimpiä väitteitään ja selittää, mikä on oikein ja mikä on väärin. En voi käsitellä kaikkea – molemmat jaksot ovat lähes kolme tuntia pitkiä – mutta toivon, että voin tarjota selvyyttä keskusteluun.

VÄITE: mRNA-rokotteen riskejä ei ole käsitelty ja tehosterokotuksista pitäisi keskustella

Haastattelun alussa Malone suhtautuu kriittisesti sekä tieteelliseen että mediassa käytyyn keskusteluun rokotteiden turvallisuudesta. Hän huomauttaa, että ”keskustelu riskeistä ei ole sallittua”. Myöhemmin hän sanoo, että kaikki kriittinen, mutta sinänsä oikeutettu keskustelu rokotteista tukahdutetaan leimaamalla keskustelijat ”anti-vaxxereiksi”. 

Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkeviraston entinen johtaja sekä apulaisjohtaja, Marion Gruber ja Phil Krause, erosivat viime syksynä Valkoisen talon painostettua tehosterokottamiseen.

Malone ja McCullough molemmat varoittavat, että mRNA-rokotteet, Pfizer ja Moderna, voivat aiheuttaa sydänlihastulehdusta, erityisesti nuorilla miehillä, joilla on alhainen riski saada virus (toim. huom. tai taudin vakava muoto). Nämä ja muut väitetyt riskit huomioon ottaen he varoittavat suosittelemasta tehosteita koko väestölle.

He ovat oikeassa. Israelissa havaittiin huhtikuussa 2021 ensimmäiset myokardiittiraportit, ja suurin osa tapauksista oli nuorilla miehillä, jotka olivat äskettäin saaneet mRNA-rokotteen. 

Sen jälkeen olemme saaneet lisää näyttöä rokotteisiin liittyvistä sydänlihastulehduksista. 

Tiedämme, että pojilla myokardiitti on todennäköisempi kuin tytöillä. Tiedämme, että esiintyvyys Modernalla on korkeampi kuin Pfizerilla. Tiedämme, että kaksi annosta aiheuttaa enemmän sydänlihastulehdusta kuin yksi annos. Tarkan riskiarvion uskotaan nyt olevan 1 : 3 000 – 6 000 12–30-vuotiailla miehillä, ja tutkijat ovat osoittaneet, että CDC:n menetelmä aliarvioi sydänlihastulehduksen riskin.

Tällaiset huolet eivät ole marginaalissa. Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkeviraston entinen johtaja sekä apulaisjohtaja, Marion Gruber ja Phil Krause, erosivat viime syksynä Valkoisen talon painostettua tehosterokottamiseen. 

Vaikka tehosterokotukset ovat hyödyllisiä vanhemmille ja huonokuntoisille ihmisille, on täysin perusteltua kyseenalaistaa niiden järkevyys nuorille.

Paul Offit on tunnettu rokotteen puolestapuhuja ja rokoteviestinnän johtaja Philadelphian lastensairaalassa. Hän kertoi äskettäin Atlanticille, että neuvoi 20-vuotiasta poikaansa olemaan ottamatta rokotteen tehosteannosta. Myös muut maat ottavat sydänlihastulehduksen vakavasti. Useat ovat kieltäneet tai estäneet Modernan käytön nuorilla miehillä kokonaan. Toiset suosittelevat annosvälin pidentämistä, toiset ovat olleet suosittelematta toista annosta kokonaan nuoremmille ikäryhmille.

Vaikka tehosterokotukset ovat hyödyllisiä vanhemmille ja huonokuntoisille ihmisille, on täysin perusteltua kyseenalaistaa niiden järkevyys nuorille. Kuten Malone, olen nähnyt tutkijoita, joita on pilkattu “anti-vaxxeriksi”, koska he ovat ehdottaneet, että sydänlihastulehdus on todellinen turvallisuusriski tai että emme tiedä optimaalista rokotusstrategiaa erityisesti nuorille ja terveille ihmisille sekä niille, jotka ovat toipuneet infektiosta. 

Malone ja Rogan ovat oikeassa siinä, että media ei tuo esiin sydänlihastulehdukseen liittyvää todellista huolta. Mediassa viesti on, että useimmat tapaukset ovat “lieviä”, vaikka itse asiassa emme vielä tiedä kaikkia vaikutuksia. Olen samaa mieltä siitä, että tätä kysymystä tiedotusvälineet eivät ole käsitelleet avoimesti.

VÄITE: Rokotteilla on paljon muita vaarallisia sivuvaikutuksia

Malone viittaa moniin mahdollisiin rokotuksen sivuvaikutuksiin. Hän muun muassa sanoo, että rokotteesta voi seurata kohtauksia tai halvaus ja että rokotteeseen liittyvät kuukautiskierron epäsäännöllisyydet viittaavat siihen, että rokote on “suurin uhka naisten lisääntymisterveydelle”. Malone vihjaa, että rokotus voi tukahduttaa T-soluja, mikä lisää epätavallisten syöpien riskiä.

En ole nähnyt todisteita näiden väitteiden tueksi. Ensinnäkin he ovat vastuuttomia – Malonen retoriikka lähestyy pelonlietsomista – ja toiseksi väitteet ovat haitallisia hänen oikeutetuille näkemyksilleen nuorten miesten sydänlihastulehduksesta.

McCullough esittää, että rokotteisiin liittyvistä kuolemantapauksista ja vammoista Yhdysvalloissa aliraportoidaan Vaccine Adverse Event Reporting System (VAERS) -järjestelmässä. Olen samaa mieltä siitä, että VAERSin kanssa on ongelmia, mutta on vaikea uskoa McCulloughin väitteeseen 45 000 kuolonuhrista ja miljoonasta vammautuneesta.

Malonen retoriikka lähestyy pelonlietsomista

VAERS on vapaaehtoinen verkosto, jossa on tyypillisesti kahdenlaisia vääristymiä. Ensinnäkin seillä saatetaan aliraportoida rokotteisiin liittyviä tapahtumia, koska niitä ei ole tunnistettu tai niistä ei ole ollut muuten syytä ilmoittaa. Toisaalta VAERS voi yliraportoida rokotteisiin liittyviä tapahtumia. Rokotusta voi seurata satunnainen, rokotteeseen liittymätön sydänkohtaus, mutta siitä raportoidaan silti.

Rokotuksesta johtuvien tapahtumien löytäminen edellyttää vertailua tyypillisesti esiintyviin määriin tai siihen, kuinka monta tapahtumaa odotetaan ilmaantuvan ilman rokotusta. Jopa hyvin epätavalliset tapahtumat, kuten Johnson & Johnson -rokotetta seuranneet verihyytymät, erottuvat nopeasti. Samoin sydänlihastulehdukset nuorilla miehillä, etenkin kahden Moderna-annoksen jälkeen, erottuvat datasta selvästi.

Kuolemia on vaikea erottaa, ja ne edellyttävät tietoa rokotettujen ihmisten iästä sekä lääketieteellisistä ongelmista. Silloinkin niitä on verrattava siihen, että rokotteet vähentävät Covid-19-kuolemaa. Siksi on mielestäni ennenaikaista ja harhaanjohtavaa väittää, että rokote olisi aiheuttanut 45 000 kuolemaa. Jos McCullough haluaa väittää näin, paras foorumi olisi tieteellinen julkaisu, jossa muut tutkijat voivat kritisoida hänen metodologiaansa.

Väite: Yhdysvaltain rokotepolitiikka jättää huomiotta luonnollisen immuniteetin tieteen

Malone ja McCullough huomauttavat kumpikin perustellusti, että rokotepolitiikka ei ole huomioinut tietoa luonnollisesta immuniteetista. Pitäisikö rokotteita vaatia ihmisiltä, ​​jotka ovat jo saaneet Covid-tartunnan? Jos terve nuori sai yhden annoksen rokotetta ja sitten sai Omicronin, tarvitseeko hän toisen? Entä jos henkilö saisi kaksi annosta ja Omicron – pitäisikö hänen saada tehoste, kuten jotkut työpaikat nyt vaativat? Nämä ovat avoimia ja oikeutettuja kysymyksiä.

Niille, joilla on ollut Covid-19-infektio, rokotteiden ja tehosterokotteiden kannattajat viittaavat usein siihen, että äskettäin rokotetulla tai tehosterokotetulla henkilöllä on korkeampi Covid-19-vasta-ainetaso kuin henkilöllä, jolla on luonnollinen immuniteetti. Tämä ei ole vakuuttava argumentti.

Toisinaan Malone viittaa tarkkoihin tutkimuksiin, mutta pelkään, että yleisö tekee väärän johtopäätöksen.

Vasta-aineet ovat keino kliinisen päämäärän saavuttamiseksi: tavoite on estää ketään saamasta uudelleen tartuntaa, sairastumasta vakavasti, joutumasta sairaalahoitoon tai kuolemasta. Varsinkin lyhyellä aikavälillä vasta-aineet ovat aina korkeampia, mutta pitäisi osoittaa  satunnaistetuissa tutkimuksissa, että korkeammat vasta-ainetasot myös parantavat varsinaista kliinistä tavoitetta. Tätä ei ole osoitettu.

Myös tässä Malone menee yli. Hän ja Rogan viittaavat “useihin tutkimuksiin”, joiden mukaan niillä ihmisillä, jotka saavat rokotuksen Covid-tartunnan saamisen jälkeen, on kahdesta neljään kertaa suurempi riski saada rokotteen haittavaikutus. Myöhemmin Malone kuvailee Roganin ystäviä, jotka kehottavat häntä ottamaan rokotuksen, ikään kuin pyytäen Rogania “ottamaan enemmän terveysriskejä liittyäkseen heidän klubiinsa”. Malone ja Rogan keskustelevat siitä, voisiko Rogan hyötyä nollasta, yhdestä vai kahdesta annoksesta. Rokotuksen kokonaisriskit ovat edelleen alhaiset, etenkin Roganin kaltaiselle 54-vuotiaalle miehelle.

Toisinaan Malone viittaa tarkkoihin tutkimuksiin, mutta pelkään, että yleisö tekee väärän johtopäätöksen. Malone esimerkiksi väittää, että luonnollinen immuniteetti on 6-13 kertaa tehokkaampi kuin rokote estämään sairaalahoitoa ja 27 kertaa tehokkaampi oireellisen sairauden kehittymistä vastaan. Oletan, että hän viittaa elokussa 2021 julkaistuun tutkimukseen Israelista.

Tutkimus todellakin viittaa siihen, että luonnollinen immuniteetti on suojaavampi kuin rokotteet Delta-varianttia vastaan. Toisaalta tutkimuksen mukaan luonnollinen immuniteetti sekä yksittäinen rokoteannos on suojaavampi kuin luonnollinen immuniteetti yksinään.

Vaikka tämä tieto vaikuttaa siihen, kuinka monta rokotetta infektiosta selvinneen kannattaa ottaa, sen ei pidä tulkita tarkoittavan, että tartunta olisi parempi kuin rokottaminen aikuiselle, jolla ei ole ollut kumpaakaan. Rokotus on lähes varmasti parempi useimmille aikuisille.

Yhdessä vaiheessa Malone sanoo: “Mieti kahdesti, annatko nämä pistot lapsillesi.” Lausunto suututtaa monia, mutta totuus on, että esimerkiksi Britannian neuvoa-antava paneeli on suositellut rokotetta vain niille 5–11-vuotiaille, joilla on muita ​​​​sairauksia. (Toim. huom. Sama suositus on Ruotsissa ja Norjassa.)

Väite: Tehokkaita, varhaisia ​​hoitoja, mukaan lukien hydroksiklorokiini ja ivermektiini, estetään

McCullough ja Malone kannattavat Covid-19:n varhaista hoitoa, erityisesti ivermektiinillä ja hydroksiklorokiinilla. Molemmat väittävät, että kansanterveysviranomaiset ovat tarkoituksella estäneet näiden lääkkeiden käytön.

Kaikkien tutkimusten yhdistetty analyysi viittaa siihen, että klorokiinilla ja hydroksiklorokiinilla hoidetuilla potilailla oli lisääntynyt kuolemanriski.

McCullough toteaa, että pandemian alussa “ei keskitytty sairaisiin potilaisiin”. Malone spekuloi, että sairaalat eivät halua nopeaa hoitoa, koska ne hyötyvät siitä, että ihmiset joutuvat sairaalaan. Malone väittää, että “todennäköisesti puoli miljoonaa ylimääräistä kuolemaa” on sattunut, koska Yhdysvallat on estänyt aikaisen hoidon.

Nämä ovat sekä vääriä että loukkaavia väitteitä. Erityisesti Malonen väitteet ovat suorastaan salaliittoteorioita. Sairaalat yrittivät käyttää kaikenlaisia hoitoja, joiden uskovat auttavan potilaita. Monet lääkärit eivät odottaneet, että satunnaistetut kontrollitutkimukset – lääketieteen kultainen standardi – toimisivat: he toimivat itse. Itse asiassa Harvardin sairaala suositteli hydroksiklorokiinia ennen satunnaistettuja tietoja.

Ongelma ei ollut se, ettei halukkuutta varhaiseen hoitoon ollut. Ongelmana oli se, että satunnaistetut tutkimukset osoittivat Malonen ja McCulloughin suosimat lääkkeet tehottomiksi. Kaikkien tutkimusten yhdistetty analyysi viittaa siihen, että klorokiinilla ja hydroksiklorokiinilla hoidetuilla potilailla oli lisääntynyt kuolemanriski.

Ivermektiini ei satunnaistetuissa tutkimuksissa ole tähän mennessä osoittautunut hyödylliseksi. Tutkimus ei tietenkään voi todistaa, että hoito ei koskaan toimisi missään olosuhteissa, kuten ei voida todistaa sitäkään, ettei joulupukkia ole olemassa.

Rogan, Malone ja McCullough ovat väärässä, kun he väittävät, että ivermektiinin ja hydroksiklorokiinin tiedetään salaa olevan tehokkaita. Sen sijaan he ovat oikeassa siinä, että näitä lääkkeitä on demonisoitu epäreilusti.

Totuus on, että ne eivät ole erityisen vaarallisia eivätkä erityisen tehokkaita. Mediassa ivermektiinin “hevoslääkkeeksi” tai “hevosen matolääkkeeksi” leimaaminen oli järjetöntä. Ivermektiini on tunnettu lääke, jota ihmiset käyttävät kaikkialla maailmassa.

Väite: Julkinen keskustelu Covid-19:stä on usein epäoikeudenmukaista sensuroitua

Malone, Rogan ja McCullough ovat kaikki oikeassa yhdestä aiheesta: sosiaalisessa mediassa yritetään tukahduttaa tietoa ja sensuroida keskustelua. Selkein esimerkki on se, että Facebook kielsi yli vuoden ajan kaiken keskustelun laboratoriovuodon hypoteesista. Vasta Nicholson Bakerin, Nicholas Waden ja Donald McNeilin artikkelit mursivat padon. Kyseessä oli huomattava sananvapauden rajoittaminen.

Yleisesti ottaen olen jyrkästi eri mieltä yrityksistä sensuroida tutkijoita, vaikka he olisivatkin väärässä.

Aiemmin olen tutkinut mekanismia, jolla Facebook valvoo pandemian ”misinformaatiota”. Huomasin, että jonkin väitteen totuudenmukaisuuden tarkistamiseen määrätty asiantuntija oli ilmaissut mielipiteensä väitteestä jo ennen kuin tuli valituksen faktantarkastajaksi. Tämä on erittäin ongelmallinen mekanismi, sillä faktantarkastajat valitseva henkilö voi etsiä Internetistä itsensä kanssa samaa mieltä olevan asiantuntijan. Ulkopuolista tarkastelua, valitusta tai valvontaa ei ole.

Malone puhuu kiistanalaisesta, lokakuussa 2020 National Institutes of Healthin johtajan Francis Collinsin lähettämästä sähköpostista Anthony Faucille. Sähköposti oli vastaus Great Barrington -julistukseen. Sähklpostissa Collins kutsui kolmea julistuksen kirjoittajaa “marginaalisiksi” epidemiologiksi ja vaati julkaisun pois vetämistä. Olen täysin samaa mieltä siitä, että tämä oli ongelma.

Kuten olen väittänyt muualla, 2020 Covid-tutkimuksessa sekä sopivista poliittisista toimista vallitsi valtava epävarmuus. Collins ei ole epidemiologi, eikä hänellä ole osaamista päättää, mikä lasketaan ”marginaaliseksi ”näkemykseksi”. NIH:n johtajana hänen tehtävänsä on edistää tutkijoiden välistä vuoropuhelua ja tunnustaa epävarmuus. Sen sijaan hän yritti tukahduttaa oikeutetun keskustelun ad hominem -hyökkäyksillä.

Malonen ja McCulloughin sensurointiyritykset ovat kostautuneet massiivisesti. Molemmat ovat saaneet näkyvyyttä ja julkisuutta. Yleisesti ottaen olen jyrkästi eri mieltä yrityksistä sensuroida tutkijoita, vaikka he olisivatkin väärässä. Riippumatta heidän sanojensa vaikutuksista uskon, että sensuurin haitat ylittävät paljon lyhyen aikavälin hyödyt.

Yksi esillä ollut ongelma on, että sensuuri voi kiinnittää enemmän huomiota vääriin väitteisiin. Toiseksi kriisin keskellä vastaukset moniin tieteellisiin ja poliittisiin kysymyksiin ovat epävarmoja. Erimielisyydet näistä kysymyksistä on luonnollista, ja yritykset tukahduttaa “haitallinen” puhe uhkaa tukahduttaa kriittiset keskustelut – mukaan lukien kolmannet osapuolet, joilla voisi olla tärkeää sanottavaa, mutta jotka pelkäävät mainehaittaa.

Ehkä vakavin vastalause sensuurille on se, että sensuroijat eivät itse kelpaa tehtävään. He ovat vastuuttomia. He voivat olla puolueellisia, sensuroida pätevää tietoja ja olla alikoulutettuja. Heiltä saattaa puuttua perspektiiviä. Lyhyesti sanottuna he ovat yhtä erehtyviä kuin ihmiset, joita he yrittävät sensuroida. Tämä pätee erityisesti tieteeseen, jossa, kuten historia osoittaa, yksimieliset näkemykset voivat osoittautua vääriksi, kun taas kiistanalaiset tai harhaoppiset ideat voivat olla oikeutettuja.

Lopuksi, nykymaailmassa, jossa sensuurista useimmiten vastaa jättiläismäinen teknologiayritys, väärinkäytösten mahdollisuus on valtava. Samoja välineitä, joita käytetään ”misinformaation” tukahduttamiseen, voidaan jonakin päivänä käyttää poliittisen vallan vahvistamiseen ja erimielisyyksien tukahduttamiseen.